Kuulostaako tutulta? Ollaan ehkä työelämän yleisimmän paradoksin äärellä. On siis niin kiire, etten ehdi toteuttamaan suunnitelmaa siitä, miten päästään tavoitteisiin. Mutta vauhdilla ollaan menossa – ei mitään kohti? 🏃♀️➡️ 🏃♂️➡️
Jos strategia tuntuu erilliseltä, ylimääräiseltä työltä, voi olla, että se leijuu irti arjesta, tai siitä on tehty ihan liian vaikeaa. ”Katsotaan nyt tämä strategiahomma ja sitten oikeisiin töihin”.
Strategia tapahtuu oikeasti perustyössä – arjen päätöksissä, valinnoissa ja priorisoinneissa.
Jokainen päivittäinen iso tai pieni päätös vie joko kohti tavoitetta tai siitä pois. Ja jos ei ole yhteistä ymmärrystä tavoitteesta, päätöksenteko muuttuu reaktiiviseksi, hajanaiseksi – pahimmillaan täysin sattumanvaraiseksi. Päätöksiä ohjaa usein kiire, tottumus tai kovin ääni. 📢
✴️ Mikä minun työssäni tällä viikolla vie meitä kohti yhteistä päämäärää? Miten voisin tehdä valintoja, jotka tukevat tavoitteen toteutumista?
✴️ Strategia on arjen käyttövoima. Sen pitäisi selkeyttää tekemistä, ei aiheuttaa turhaa humppaa. Selkeä suunnitelma kun helpottaa kiireessä elämistä.