Johtajaan ja esihenkilöön kohdistuu paljon erilaisia toiveita ja odotuksia – hänen on kyettävä johtamaan yksittäisten ihmisten työtä ja ajattelun suuntaa, raivattava esteitä ja organisoida onnistumisia. Tarvitaan luovuutta, ongelmanratkaisukykyä, empatiaa, johdonmukaisuutta ja vahvuutta. Samalla täytyy pitää jatkuvasti mielessä suurempi kokonaiskuva ja strategiasta tulevat tavoitteet.
Johtaminen on täynnä paradokseja, se on kompleksista kerroksellista moniajoa, jossa (ennakoimattomat) tilanteet vaihtelevat nopeasti ja joihin johtajalta odotetaan reagointia.
Syntyy kiusaus yksinkertaistaa, puristaa teoriaksi tai ismiksi, rakentaa työkalu tai tehdä exceleitä. Kuitenkin ratkaisevaa on se, mitä aidosti tapahtuu niissä lukuisissa lyhyissä johtamisen hetkissä, joita päivittäin on johtajalle tarjolla useita. Eli lisätään vielä tämä: johtaminen on sekuntipeliä.
Mistäs tällaisia ihmeellisiä johtamisen moniosaajia löytyy? Ei mistään.
Hyvä johtaja voisi olla sellainen, joka hyväksyy epätäydellisyyden, monimutkaisuuden ja sen, että kaikkea ei voi hallita. Hänellä on terve itsetuntemus ja hän säilyttää toimintakykynsä epävarmassa ja ennakoimattomassa ympäristössä. Hän tekee päätöksiä saatavilla olevan tiedon ja ymmärryksen perusteella, ja pystyy myös muuttamaan päätöksiään, jos tilanne tai tieto muuttuu. Hän ymmärtää, ettei tavoitteita voi saavuttaa vain johtamalla asioita, pitää johtaa myös ihmisiä. Johtaminen ei synny tyhjiössä, se syntyy erilaisissa vuorovaikutustilanteissa.
Tässä oli poimintoja siitä, mitä olemme kevään ja syksyn aikana johtamisvalmennettavieni kanssa ääneen pohtineet.
Juodaanko virtuaalikahvit? Varaa kanssani hetki aikaa, keskustellaan tavoitteistasi ja ammatillisen kehittymisen tarpeista. Uskallan väittää, että keskusteluun käyttämämme aika ei mene hukkaan. Mikäli yhteistä säveltä ei löytyisikään, meillä on tilaisuus oppia jotain uutta.